Diplomi-insinööri Merja Rinta-Erkkilä on ranskalais-suomalaisen kauppakamarin uusi puheenjohtaja.
Jollei ranskalaisia ja suomalaisia yhdistäisi mikään muu, niin ainakin vuonna 1936 perustettu ranskalais-suomalainen kauppakamari, Chambre de Commerce Franco-Finlandaise (CCFF). Suhdeverkostoa on rakennettu jo 74 vuotta niin leveys- kuin syvyyssuunnassakin. Vaikka yhdistys on julkisesti näkymätön, sillä on tärkeä rooli taustavaikuttajana kahden hyvin erilaisen kulttuurin ja liike-elämäympäristön välillä niin yhteyksien rakentajana kuin kehittäjänä. CCFF:n jäseniä ovat kautta aikojen olleet ensisijassa suuryritykset, mutta nykyään yhä useammat keskisuuret ja pk-yritykset haluavat hyötyä jäsenyyden eduista. Verkostoitumisen ohella kauppakamari palvelee myös ainutlaatuisten seminaaritapaamisten ja tapahtumien järjestäjänä. Lisäksi CCFF ja sen toinen jaosto, omine organisaatioineen Ranskassa toimiva yksikkö pitävät 18 kuukauden välein yhteiskokouksen, ns. Conseil Communin, joka järjestetään vuorotellen joko Ranskassa tai Suomessa.
Mikä on ammatillinen suhteesi Ranskaan?
Sain asiantuntija-avustajan paikan Pariisissa Suomen suurlähetystössä toimineessa teollisuussihteerin toimistossa nuorena diplomi-insinöörinä. Se vuosi muutti Ranskan kulttuurin ja kielen keskeiseen rooiin elämässäni. Palattuani Suomeen Ranska tuli uudelleen tutuksi suomalaisen metsäteollisuuden kautta työskennellessäni paperiviennin markkinointipäällikkönä Finpapissa. Vuonna 1992 palasin Ranskaan, Normandiaan , silloisen Kymmenen ostettua Chapelle Darblayn paperitehtaat. Toimin projektipäällikkönä integrointiprosessissa, jossa myyntijärjestelmä linkitettiin emoyhtiöön. Tultuani takaisin Suomeen syksyllä 1994 vain asemapaikka muuttui, sillä toimin edelleen tiivisti Ranskaan suuntautuvan kaupan parissa UPM-Kymmenessä. Vuonna 1994 liityin myös ranskalais-suomalaisen kauppakamarin jäseneksi.
Entä yksityishenkilönä? Puhutko Ranskaa ja vierailetko maassa usein?
Opiskelin Polilla ranskaa, jota pääsin myös heti käytännössä harjoittamaan opastaessani belgialaista ystävääni hänen muutettuaan Helsinkiin. Kielitaito on sittemmin karttunut liike-elämässä. Minulla oli viidentoista vuoden ajan työpaikalla ranskalainen kielenopettaja Alain Thibault, jonka johdolla kieliopinnot alkoivat jo Polilla Ranskassa vierailen säännöllisesti. Käymme mieheni kanssa golfaamassa Rivieralla tai Biarritzissä.
Mikä on kauppahuoneen tärkein tehtävä tänä päivänä?
Verkostoituminen, elävän kontaktipinnan luominen toimijoihin. Uudet näköalat avautuvat yhdistämällä tietoa yhteiskunnan eri tahoilta: liike-elämästä, julkisista organisaatioista, valtionhallinnosta.
Millaista ohjelmaa se on tarjonnut jäsenilleen viime vuosina?
Lounasseminaariemme ilmentävät hyvin laaja-alaisuuden ideaa. Olemme kuulleet mielenkiintoisia esitelmiä niin brändeistä, tietoverkoista, maailman talousnäkymistä, yhteisestä eurooppalaisesta historiastamme, jne. Viimeaikaisten lounastapaamistemme luennoitsijoita ovat olleet mm. ulkoministeriön osastopäällikkö Petri Tuomi-Nikula, koreografi Jorma Uotinen, Googlen johtaja Petri Kokko, professori Laura Kolbe sekä EVA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman. Lokakuussa puolestaan olimme mukana järjestämässä kuuluisan ranskalaisravintola La Tour d’Argentin vierailua ravintola Savoy’hin.
Millaisia kulttuurisia eroavaisuuksia tunnistat suomalaisessa ja ranskalaisessa liike-elämässä?
”De la part de” – kuviolla on Ranskassa vankka merkitys. Kontaktit ovat todella ensiarvoisen tärkeitä, kuka sinua on suositellut tai kuka on yhteinen nimittäjänne.
Kuinka kulttuuri liittyy kauppaan nyky-Ranskassa vai liittyykö lainkaan?
Ranska on mielestäni pitänyt hyvin pintansa angloamerikkalaisen valtakulttuurin paineissa. Suomalaiset eivät kenties aina ymmärrä sitä kulttuurin syvyyttä ja laajuutta, joka Ranskassa liittyy melkein kaikkeen. Esimerkiksi retoriikan taito on merkittävä etu Ranskassa. Se, joka osaa puhua julkisesti, saa myös viestinsä perille. Ja siinä samalla oman – vaikkapa kulttuurin tai historian – asiantuntemuksensa.
Kuinka tärkeä on ranskan kielen aseman tehdessä ranskalaisten kanssa kauppaa?
Ranskan kieli on yhä tärkeä. Kieleen kuuluu kuitenkin paljon muuta kuin pelkkä sen puhuminen. Se auttaa myös ymmärtämään asioita ja niiden merkityksiä jotka eivät ole suoraan käännettävissä. Tällaisen mind-setin, toiseen (kieli)kulttuuriin eläytymisen opiskelu on tärkeää. Kun ymmärtää ranskalaista hänen kielellään, hyväksyy hän silloin partnerin.
Teksti: Susanna Luoto